MINUN VALTAKUNTANI.

 Ja nyt näitä postauksia sitten pukkaa. Pitää takoa kun rauta on kuumaa!
Seuraavaksi alan varmaan esittelemään meidän joulukoristuksia! Minähän en siis ole mikään kummoinen joulunhengetär, meillä ei oikeasti ole juuri joulukoristeita. Sitä virkaa toimittavat lähinnä kukat, kynttilät ja joulukuusi.. Poikkeuksellisen siistiä meillä on  kyllä yleensä joulun kunniaksi!

 Tässä "uudessa" asunnossa (ollaan siis asuttu täällä jo kaksi vuotta) on paljon hyviä puolia verraten edelliseen, joka ihana oli toki sekin. 20 lisäneliötä ei ole lainkaan pienin hyvistä puolista, myös korkeampi sijainti = valo on oikein  mukava. Sauna on kiva ja keittiö olohuoneen yhteydessä. Vaikka viimeinen on myös välillä huono asia..

 Viiden hengen taloudessa ehdottomasti parhaimmistoa on kuitenkin Kaksi Vessaa!! Varsinkin kun toinen on yksinomaan Minun aluettani. Kyllä siellä saa muutkin käydä (ainakin pikkuhädällä!), mutta sisustukseen ei ole kellään mitään sanomista. Saan maalata vaikka kullalla ja hattaralla, ei kuulu muille!
Sen on vähän kyllä näköistäkin.

 Minun ihana sirkus. Ikoneita, buddha, pari kiloa koruja, norsuja, pyhimyksiä, rupikonna ja mustekalakin löytyi minulle lastenkirppikseltä! Jos saisin laitettua, tulisi tuonne vielä joku ihana lamppu kattoon kruunaamaan kaiken ja kultakehyksinen iso peili!! Voih, saa kai olla vain tyytyväinen ettei kaikkea voi toteuttaa, voisi helposti karata mopo pahasti hanskasta.

 Mutta tämä on minun pyhimpäni. Oma aarrekammioni, johon saan kerätä kaikki hassutukseni ilman että kukaan saa sanoa että näyttää.. no just siltä, Sirkukselta. Ja hamsteriksi tunnustautuneena, tiedän ettei tämä ole vielä läheskään tässä.

 

 Tästä näkeekin hyvin, millainen mieltymys minulla on korujen suhteen. Vähän kaipaisin ehkä päivitystä.. Ei ehkä välttämättä aikuisempaa, mutta muutama vähän juhlavampi koru olisi tarpeen. Lisää nauloja on helppo naputella vaikka seinä täyteen!

 Maalaushommin en ole vielä ryhtynyt.. Kovasti kyllä haluaisin, mutta en oikein tiedä millä värillä lähtisi sutimaan. Seinätkin niin täysi rojua, että mitään kovin pliisua ei viitsisi tuonne lätkäistä.
Kertokaa te! Laskuri kertoo että joku ainakin käy lukemassa. Auttakaa nyt naista vessassa (HeHe) ja kertokaa mitä väriä itse laittaisitte?

 Minun jouluvalmisteluihini kuuluu tosiaan hyvin vahvasti perusteellinen siivous. Samalla on kiva vähän järjestellä paikkoja uuteen uskoon. Toivonkin, että tämä toimisi pelastuksena blogilleni. Olisi vähän muutakin kirjoitettavaa, kuin että ottaa päähän, väsyttää ja on sotkua! Mutta huomasin tässä, että aloitin tämän blogin vielä ollessani vanhempainvapaalla, seuraava spurtti tuli kesäloman kynnyksellä ja nyt on joululoma... Lomablogi? Toivottavasti virtaa riittää nyt myös lomailun jälkeen.
Yritän nyt pysyä vireydessä kirjoittelemalla postauksen raakileita aina sopivan hetken tullen tuonne talteen. Sitten ei tarvitse kuin lisätä kuvat ja muokata tekstiä fiksummaksi.
Tiedossa on ainakin niitä tuunausprojekteja sekä makuuhuoneongelmia!
(Ongelmia on edelleen myös näiden kuvien ja tekstien kanssa...)

 Ihanaa Päivää!
 -H

Tässä muuten yksi 8-vuotias syy hetkittäiseen blogi-hiljaisuuteeni! Neiti on saanut välillä käyttöoikeuden läppäriini.
VIRHE!

Suuri Rakkaus.

  Hän on kaunis ja vaalea. Muuntautuu luontevasti kaikkiin minun oikkuihini ja mielialanvaihteluihini. Hän voi tarvittaessa olla vaikka monessa paikkaa yhtäaikaa jos minä niin haluan. Ei kovin vanha vielä, hyvässä kunnossa. Mutta kuitenkin jo kuuluu elämääni vahvasti, enkä ilman haluaisi olla.
Minun Suuri Rakkauteni, unelmieni kirjahylly! <3

Ainokainen kuva koko hyllystä on tietysti epätarkka. Yritän korvata paremmalla myöhemmin!
                                                                                              

 Opiskeluaikanani hän oli eräänlainen päättötyöni. Rakkaudella, mieheni kanssa yhteistyöllä hänet suunnitteltiin ja itse omin pikku kätösin hänet valmistin.

 Suunnitteluvaiheessa minulla oli raakile-visio päässäni ja hyvin vahva ajatus muuntautuvuudesta. Tiesin että muutan mieltäni usein, joten hyllyn täytyy pystyä elämään mukana! Ja niin hän tekee: toimii pystyssä ja kyljellään. Laatikoita saa siirreltyä lukemattomin eri tavoin ja ne voi viskoa kaikki, tai vaikka vain osan rungon ulkopuolelle! Suunnitelmissa tehdä muutama ylimääräinen laatikko ja hyllylevyt runkoon. Tarpeen tullen saisin vaikka kolme isoa hyllyä yhdestä.

 Äsken kaappi oli pystyssä olohuoneen vastakkaisessa nurkassa, nyt kyljellään Keltaisella seinällä. Yksi laatikko toimittaa yöpöydän virkaa esikoisen huoneessa. Näppärää.

 Kyllä minä vaan niin tykkään.
Itse tehty on aina itsetehty ja erityisesti mieltä lämmittää, kun lopputulos on onnistunut ja toimiva. Tämä on ehdoton luottokaluste meillä!

                                     Seuraavana vuorossa onkin unelmien ruokapöytä!



  Joulua odottaen
-H


Ps. Olen tosi pahoillani tästä tekstin asettelusta/asettelemattomuudesta. Pari kertaa on meinannut lentää kone seinään, kun "ihan vaan nopeaan julkaisen lähes valmiin tekstin"!! En tiedä mikä Bloggerilla on minua vastaan... Vikahan ei tietenkään vaan voi olla minun käyttötaidoissani ;)

ITSEPÄINEN.

 Itsepäinen kun olen, en suostu luovuttamaan tämän blogin suhteen! Vaikka minusta selvästikään ei ole päivittäin, ei edes viikottain kirjoittajaksi. Haluan silti kirjoittaa blogia. Sännöllisesti.
MUTTA KUN MÄ HALUUN!!
Vetoan aina ajanpuutteeseen, väsymykseen, kiireeseen ja muuhun potaskaan.. Ja silti roikun kaikki illat koneella joko facebookissa tehden eimitään, tai selaillen muiden blogeja!

Työuupumukseen en ainakaan voi nyt tällä kertaa vedota.
Koko viikko sairaslomaillaan, yksi kuumeilee ja toisella masu pipi. Perjantantaina lähdin ajoissa töistä ja lauantaiaamuna kipaistiin koululaisen joulujuhlassa.
Sitten minun kanssani tuli kotiin yksi erittäin tarmokas siivousapuri. Serkkuni kiitti ihanasti muutto/lastenhoitoavusta ja iski minun heikkoon kohtaani: Suursiivous! Tuntui todella oudolta, vähän ikävältäkin päästää toinen tänne puuhaamaan, mutta kyllä tuo vaan oli suuri apu.
Minä vihaan (niin kuin olen tainnut mainitakin) perussiivousta. Oli niin ihanaa että joku imuroi, pyyhki lattiat ja pölyt sillä aikaa kun minä kävin läpi kirppiskamat, kuvasin ne ja keräsin kasaan. Tutkin ja lajittelin kaikki omituiset romut tasojen päältä ja tein sitä mistä edes vähän enemmän tykkään, eli järjestelin. Itseasiassa jatkoin pitkälle iltaan vielä apurin poistuttua! Seuraavana aamuna tajusin istuneeni koko päivän aikana vain kerran, syödessäni. Pohkeet huusivat hoosiannaa.

 Nyt on kaikki (ainakin lähes) myytävä ladattu nettiin, olohuoneen järjestys muutettu ja laitettu vähän joulua. Molemmat vessat siivottu oikein perusteellisesti, suihkun seinät ja koko sauna kuurattu ja pyykkiä pesty apinan raivolla. Oih, ikinä tämä ei olisi ollut mahdollista jos joku ihana ei olisi tullut potkimaan persuuksille ja hoitamaan sitä minun inhokkiosiotani. Myös sairasloma mahdollistaa sen, että voin käydä melko pikkutarkasti paikkoja läpi.

 Huomenna voisi olla vaikka pieni valon pilkahdus jossain vaiheessa päivää, niin voisin tehdä postauksen minun Suuresta Rakkaudestani! Ja parista projektista jotka ovat jääneet väsymyksen jalkoihin, mutta nyt olen saanut toteutettua niitäkin.

 (Tähän piti tulla Vielä lopuksi Kuopuksen Joulutervehdys, mutta nyt Bloggeri päätti rankaista minua hiljaiselostani ja kieltäytyy yhteistyöstä... Ei siis kuvia tähänkään postaukseen! Tekstikään ei nyt meinaa asettua, ei sitten millään ja mitä aion luovuttaa.)

  Hyvää Yötä
-H

TOKALUOKKALAINEN.

UUSI TAVARA = KAKSI VANHAA POIS.

 ....Mites sitten jos käy Ikeassa?

Mites jos siellä Ikeassa se uusi ihana paperiosasto? Jos sielä nyt meinaa mopo karata hanskasta?.. vaikka monta juttua heitinkin takaisin hyllyyn ja juoksin, taakseni katsomatta!

Meinaako tämä nyt sitä että jos aion oikeasti pyrkiä siihen vähempään tavaraan, on minun kärrättävä tavaraa rankalla kädellä ulos täältä?

Kaipa se meinaa..  Keittiönkaappeja ja tytön huonetta siivoillessa keräsinkin aika ison kasan jo rojua ja astioita tuolta. Lisää pitäisi kaivaa vaan!
Varsinkin jos jokaista uutta vastaan pitää tosiaan luopua kahdesta.. Vaikka tosiaan ei tällä kertaa Ikeassakaan pahasti karannut! Mattoa lähdin hakemaan, mutta ne oli loppu. Lohdukkeeksi ostin sohvanpäälliset. Luonnollisesti.
Verhokangasta, valokuvakehystä ja noita paperikaupan juttuja.

... Ja teippejä! Ihme kyllä pitäydyin (tällä kertaa) vain tässä yhdessä setissä.

Nyt pitäisi jatkaa olohuoneen läpi käymistä. Likaakin on, eikä vain rojua. En uskalla edes rakkaan serkkuni mulle pesemää mattoa levittää vielä lattialle ennen kuin vähän annan mopin heilahtaa. Tietääpä mitä tekee viikonloppuna.

Huomasin juuri että mulla on nykyään vaan tylsästi netistä kopioituja kuvia.. Olen vissiin tullut vähän araksi kuvaamaan omaa kotia. Ehkäpä uskallan nyt viikonlopun aikana jonkun kuvan tosissaan napsaista, jotain pientää vaikka tytön huoneesta.. Jos vaikka saisin neidin siivoamaan siellä, onnistui nimittäin luomaan tyylikkään sotkun heti kun kotiutui matkaltaan. Äitinsä tyttö!

Ihanaa viikonloppua sinulle.
-H

Ps. Huomasinpas että olinkin lupaillut että tarvitsee vain yksi vanha tavara heivata, uuden saapuessa taloon! Porsaanreikiä, porsaan reikiä.

Kuvat Ikea

KESÄ JA VÄSYMYS VEI MENNESSÄÄN.

Näinhän sitä meinasi heti käydä hassusti blogin kanssa!
Olin leirin jälkeen aivan totaalisen poikki. Seura oli aivan mahtavaa ja hetkeäkään ei ollut tylsää. Korvaamattoman hieno kokemus, niin ihmisiin paremmin tutustuminen kuin se kaunis luonto ja omien rajojensa etsiminenkin. Mutta hyvätkin asiat verottavat ihmisen jaksamista.
Leirin jälkeen tykkäsin erityisen paljon Nukkumisesta!

Pian kävi ilmi, että nukkuminenkaan ei auta. Väsymys paheni taas aikamoista vauhtia, lääkärissä juostiin taas ja lopulta olin ennen kesälomaa sairaslomallakin.  Syytä on etsitty vaikka ja mistä, kilpirauhaset ovat mietityttäneet erityisesti.
Mutta mitään ei löytynyt taaskaan. Mukavahan se on kuulla, että kaikki veriarvot mitä tässä on eukosta mittailtu, ovat Erinomaisen hyviä.. Mutta kun olo ei ole sen mukainen!

Kesäloma tuli ja lääkärit saivat jäädä. Vietettiin ihanaa aikaa perheen kanssa matkustellen ympäri Suomea, nautin ja väsymyskin vähän väistyi mielestä. Vietettiin aikaa lapsuusmaisemissani ja kierreltiin parit huvipuistot alaspäin tullessa.

Työt alkoivat viime torstaina. Tutkiskelin vähän mielentilaani edellisenä iltana ja aamulla metrolle kävellessä. Töissä oli kaksi päivää oikein rauhallista, vain omia hommia, omassa rauhassa ja omaan tahtiin. Päädyin siihen, että seuraavaksi tutkimme korvien väliä eikä veriarvoja.
Vähän jo jännittää maanantai kun työ Oikeasti alkavat. Ahdistaako vielä enemmän? Varsinkin kun väsymys alkaa olla jo ihan fyysistäkin, yksinhuoltajajakson jäljiltä. Mieheni on osallistunut aina tietokoneosaajien (lue nörttien!) taivaaseen maan päällä, Assemblyihin. Kuukausi kesästäni menee lasten kanssa aika paljon yksinään, kun herra tekee Demoa. Näin on ollut aina ja tulee varmasti aina olemaan. Kyllä kymmenessä vuodessa jo tottuu, mutta väsyttää se silti.
Ja nostaa kummasti arvostustani yksinhuoltajia kohtaan!

Kotikin alkaa näyttämään juuri siltä, että emäntä on ollut väsynyt ja lapset ovat saaneet temmeltää mielensä mukaan. Sisustustyylini on ollut nyt vähän erilainen kuin mitä tavallisesti ihannoin.

 En ole ollut kovin tarkka siisteydestä, puhtaudesta, järjestyksestä enkä säännöistä.

Pöydillä on saanut olla vaatteita, tavaraa ja astioita (ja lattioilla, sängyissä, suihkussa, you name it!)

En siis sano että olisin normaalistikaan mikään kovin siisti ja tarkka ihminen!

Mutta ihanne koti olisi siisti ja puhdas, enemmänkin valkoinen kuin tämmoinen harmaa, hyvin vähän tavaraa, vain muutamia harkittuja koriste-esineitä. Nuo välttämättömät käyttöesineet olisivat vain kauniita, piilossa tai vähintään ihanasti pakattuna. Kaapit olisivat Aina siistissä järjestyksessä! Minulla on fiksaatio kaappien järjestelyyn. Vaikka muuten olisi kamala kaaos, saattaa kaapit olla tiptop.

Nyt on kaaos! Kaapit toki olivat se ensimmäinen asia jonka siivosin kun jaksoin, ne ovat siis ainakin melko järjestyksessä. Vihaan yleissiivousta ja aloitan aina jostain typerästä nurkasta ja käytän vaikka lipaston järjestelyyn monta päivää sotkien vain lisää!

Nyt sain vähän energiaa niin pistin esikoisen huoneen uusiksi. Tiistaina vielä käyn hakemassa verhot ja maton, laitan sitten varmasti kuviakin. Eilen innostuin siivoamaan myös keittiötä. Käytin koko päivän siihen ja pääsin kopperossa vasta puoleenväliin. Tänään loppuun! Nyt olen päättänyt että kun vain voimat riittää niin nyperrän. Siivoan juuri niin typerästi kuin haluan, vaikka kuinka yleissiisteys olisi kamala. Saa joku muu hoitaa sen jos häiritsee.
Jos ei huvita siivota, en sitä tee. Kunhan pää pysyy kasassa, ei siisteydellä ole kovinkaan paljon väliä!

Lapsetkin ovat lomailleet ja nauttineet. Nyt Esikoinen L menee 2.luokalle ja Keskimmäinen E siirtyy eskareihin! Mihin nämä vuodet menee? Elämä on kyllä suorastaan junnannut paikoillaan ennen lapsia. Tämä vauhti on aivan käsittämätöntä nykyään. Tuntuu että viimeiset seitsämän vuotta elämästäni on kulunut viikoissa! Juuri vasta työntelin pienen pientä esikoistani vaunuissa, jännittäen tulevaa ja hehkuen äitiyden onnea ja ylpeyttä. Enää en jännitä enkä ikävä kyllä pahemmin hehkukaan, mutta onnellinen ja ylpeä olen Rakkaistani edelleen ja joka päivä hitusen enemmän!

Ja ikävöinkin noita riiviöitä! Pienemmät ovat olleet kyllä kanssani koko loman, hyvinkin tiiviisti.. Mutta esikoinen on ollut Mumminsa kanssa Ranskassa nyt jo kaksi viikkoa! Keskiviikkona saan rakkaan vihdoin takaisin. Ovat siellä tytön tädin ja serkkujen luona.

Nyt menen puuhaamaan tuota keittiötä vielä ennen kuin lähdetään ulkoilemaan.
Ihanaa kesäpäivää sinulle!

-H-

TAKAISIN.

Olen palannut. Olen poikki ja puhki ja väsynyt.
Reissu oli aivanmahtava, ihmiset oli aivan mahtavia! Jee.
Huomenna koitan saada tekstin pätkän aikaiseksi.

                                       Äiti varpaat ja vauvavarpaat kohtaavat jälleen!!

VAELTAMAAN, MARS!

Nyt hiljenen muutamaksi päiväksi. Lähden suorittamaan leiriohjauksen kurssia Repoveden kansallispuistoon! Pois sivistyksen parista. Metsään. 14 kiloa selässä. Vaeltaen.





Heippa. Palaan perjantaina!
Hanna

SIIVOILUA.

Niin tai ei. Istun parvekkeella ihanassa auringonpaisteessa ja koen palavaa halua tehdä JOTAKIN. Mutten tee mitään, löhöän vaan. Ja yritän ratkoa tätä aplikaatio asiaa..


Annettakoon se anteeksi, koska kynsilakkani sopii yhteen parvekkeen maton kanssa!

Teknologian taistelussa voittanut Hanna

tämä on testi

testaan aplikaation käyttöä.

TEKOSYITÄ.

 Olen keksinyt koko päivän uusia tekosyitä, joiden avulla
vältyn siivoamasta tätä kaaosta.
Käytin esimerkiksi säädyttömän paljon aikaa Blogger-aplikaation lataamiseen puhelimeeni, sen käytön opetteluun ja yhden julkaisun kirjoittamiseen.. Ja sitten teksti katosi!! Julkaisin sen, mutta en löydä sitä mistään.
Katosi. Perhana, sanoisinko.

No siihen meni hyvin aikaa. Kaaos on ja pysyy.

KESÄ TULEE!

Marimekon lisäksi tykkään kesästä.. Ja lapsistani, heidän kanssaan puuhaamisesta.
Tunnen jatkuvasti huonoa omaatuntoa, koska olet koko ajan todella väsynyt enkä jaksa touhuta murujen kanssa tarpeeksi. Lääkäriltäkin on käyty kyselemässä apua tähän uupumukseeni, mutta ei sieltä oikein syytä selvinnyt.. En sitten Jaksanut enää selvitellä enempää.

Tänään jaksoin puuhata. Kovasti oli lupailtu sadetta tälle päivää, mutta se onneksi tuli vasta nyt illalla. Nyt jyriseekin! Tykkään myös ukkosesta. Päivä oli joka tapauksessa lämmin, vaikka aurinkoa ei juuri näkynyt. Käytiin tuolla ulkoilualueella järjestetyssä koko perheen tapahtumassa reippailemassa serkkuni perheen kanssa. Oli poniajelua, miekkailua, tarkkuusheittoa, kahviloita, valkovuokkoja, ketunleipiä ja iloista mieltä. Muiden jo lähdettyä, tulin kahden nuorimman kanssa kolmestaan kotiin. Pysähdyttiin matkalla leikkimään vesiputoukselle. Nähtiin myös rantakäärme! Voi raukkaa kun se pelkäsi minua ja kameraani.

Nautin. Tosin sitten piti nukkua päiväunet (minun siis, lapset eivät kotona nuku kuin kipeänä), eikä muita kotihommia tullut tehtyä kuin ruoka. Tarvetta olisi ollut, mutta ei niin ei. En viitsi stressata, viime viikolla sitä tuli tehtyä liikaa ja totesin että täytyypä taas hellittää.

Koti on kaaos, mutta ei se mitään! Pääsen ensi viikoksi pakoon. Lapset nukkuvat huoneissaan, me syötiin  parvekkeella grilliruokaa ja avasin tölkillisen Garagea. Tykkään Garagestakin!
Rento ilta ja huomenna sitten ehkä vähän kotitöitä, jos saisi edes vähän siivoiltua. Siivoilusta en tykkää, hyvin harvoin iskee inspiraatio semmoiseen.Nyt yritän kovasti tyhjentää kaappeja turhista rojuista (tai lattioita, olisikin rojut kaapeissa piilossa!). Olen myöntänyt itselleni että olen paha hamsteri, vielä en ole onnistunut tekemään asialle mitään. Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel, seuraavaksi pyrin toteuttamaan sitä, kun uusi tavara kotiutuu niin yksi lähtee.

Nyt kauniita unia!

MARIMEKKO

 Marimekko on ihana. Isoja, voimakkaita kuvioita. Kauniita värejä.
Minä tykkään! Ja tykkään sisustaa verhoilla. Ja tyynyillä, mutta verhot on kivemmat kun ne pysyy paremmin paikoillaan. Tyynyt vaeltavat ympäri asuntoa, milloin minkäkin majan tai pesän rakennustarpeina!

Aina keväällä iskee ihan hirmuinen sisustamisen tarve... Ja tietysti se uusien verhojen Tarve. Nimenomaan Tarve! Ja niin käy tie aina niin luotettavan ystävän luo: Marimekolle. (No okei, pahassa budjettivajauksessa kipaisen IKEAan hakemaan lohtua.)
Pari ikkunarättiä on ollut vain ihan pakko kotiuttaa hellään huomaani.

Bottna, Anna Danielsson

Maalaisruusu, Maija Isola

Kulkue, Maija Louekari

Melooni, Maija Isola

Siirtolapuutarha, Maija Louekari

Louekari ja Isola ovat kyllä pari lempariani.
Siirtolapuutarhat ovat uusimmat. Kauan olen miettinyt niiden hankkimista. Edellinen asunto oli liian pimeä noin tummille verhoille. Mutta nyt kun asutaan ylhäällä ja valoa riittää, tiesin että Tarve oli syntynyt! Rahaa ei ollut ylimääräistä taaskaan, vain pari Stokkan lahjakorttia joita olis saatu lahjaksi.
Yhtenä viikonloppuna sitten tuli kummityttömme siskonsa kanssa kyläilemään ja lähdettiin käymään ihanassa Kansallismuseon Lasten kaupungissa. Matkalla ihana M sitten kysäisi että onko lahjakortit lompakossa, jos käytäisiin hakemassa minulle verhot. Enpä vastustellut! Kun M muisti että meneillään onkin Hullut Päivät, olin varma että nyt oli tullut innostuttua liian aikaisin..  Mutta mitä vielä! Suunnistimme keskustan Stokkalle, keskelle lauantain Hullua ruuhkaa viiden väsähtäneen lapsen kanssa. OHO.
Ei hätää, minulla oli taikasanat takataskussa. "Nyt murut, mennään tuonne kauppaan ja kaikki käyttäytyy hurjan nätisti. Siellä on paljon ihmisiä ja kaikkien pitää pysyä yhdessä. Jos menee pelleilyksi, niin isi hermostuu ja meidän pitää lähteä.. Ja jos me lähdetään pois, Äiti ei saa niitä uusia verhoja. Ja tiedättehän te miten pettynyt Äiti sitten olisi."
Ja kyllä, me kävimme hakemassa nuo ihanat verhot, jokaisen lapsen käyttäytyessä kuin pikku enkelit konsanaan! En voi olla tyytyväisempi. Joka kerta kun katson noita ihania verhojani, tulee hyvä mieli.

Marimekolla on kankaiden lisäksi paljon muutakin kivaa.

Tykkään mekoista. Impi on ihana!

Tykkään kengistä. Tykkään Conversesta. Marimekko <3 Converse.

Astiatkin on kivoja. Varsinkin Siirtolapuutarha -ja räsymattokuosilla.

Voisin löpistä ihastuksestani varmaan maailman tappiin. Parempi kuitenkin jättää tämä tältä erää tähän ja sanoa hyvät yöt. Lisää Marimekosta tulen jauhamaan kuitenkin jossain vaiheessa.   

Eli hyvät yöt!

Hanna

  Kuvat Marimekko ja Finnish Design Shop.

Jaa että loppui kuvat?

 Sitä sitten viimeksi kirosin kameran hajoamista.. Kaksi vuotta tuota on uutta kameraa sitten tullut etsittyä! (Rehellisesti sanottuna ei kyllä olla ostettu uutta vieläkään, vaan lainaillaan miehen työpaikalta järkkäriä!) Ihan muutama muukin juttu on tapahtunut ja monet monet kerrat olen miettinyt, että olisipas kiva tästäkin blogiin kirjoittaa. Nyt yritän taas!

 Viimeksi juhlittiin pojan neljävuotissynttäreitä, nyt kolmisen viikkoa sitten ukko täytti jo kuusi!! Huh.
Jännittelin Vauva-lehden kuvauksia, ne menivät hyvin. Kuvissa näkyi vain sohva ja verhoja.
Myös tuleva syksy aiheutti päänvaivaa. Päädyinkin sitten lopulta toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani ja lähdin opiskelemaan puusepäksi! Tällä hetkellä on 1/3 tutkinnosta takataskussa, lisää sitten joskus. Ennen kuin ehdin päättää mitä teen jatko-opiskelujeni suhteen, minut kiskaistiinkin koululleni töihin. Tänäpäivänä (tai en tänään, olen ollut kipeän Pikku Iin kanssa kotona) olen puupajaohjaaja ja työn ohessa opiskelen nuoriso -ja vapaa-ajanohjaajaksi. Ensiviikolla pitäisi lähteä neljäksi päiväksi metsään samoamaan, opiskelujen merkeissä!

Että tämmöistä. Vanhimmainen on juuri päättämässä ekaluokkaa, Poika menee eskariin ja mun Vauva on jo 3,5-vuotias! Minä juoksen ensimmäistä kertaa elämässäni joka aamu, vietyäni lapset tarhaan, samaan aikaan töihin ja pääsen iltapäivällä kotiin joka päivä samaan aikaan. Käyn kaupassa, tarhassa, laitan ruokaa, teen kotitöitä, käyn kerran viikossa jumpassa ja menen nukkumaan. Vain toistaakseni saman seuraavana päivänä. Viisi kertaa viikossa. Aluksi tämä oli ihan hauskaa vaihtelua. Ennen vain vuorotöitä tehneenä, kaipasinkin rutiinia. Enpä kaipaa enää! Opintoja olisi jäljellä vielä ensi vuoden loppuun, mutta nyt jo alkaa sosiaaliala pursuta nenästä ja korvista. MIhinkähän sitä tuli lusikkansa työnnettyä? Onneksi nämä on vain näitä päiviä, hauskaahan tuo on.. Puualalta ei vain enää tule työssä haasteita juurikaan ja se harmittaa. Haluaisin taas oppia tekemään jotain uutta käsilläni.

Uusi kotikin meillä on. Edellisestä kopperosta siirryttiin muutama kymmenen metriä, näliöitä saatiin parikymmentä lisää. Koti on ihana ja tätä olisi niin mukava, varsinkin näin keväällä laittaa! Istuttaa parvekekukkia -ja yrttejä. Ommella, verhoilla, laittaa hyvää ruokaa, leipoa, maalata, remontoida ja näpertää, kirjoittaa blogia.. Tehdä kaikkea mitä kotona ollessa. Nyt ei aika eikä jaksaminen riitä juuri mihinkään ja se harmittaa.. En tiedä onko tämä nyt kyllästymistä jo, vai totuttelenko vasta?

Olisi tähänkin nyt mukava laittaa kuvia, kun on se kamerakin. Mutta eipä tällä koneella ole yhtäkään kuvaa ja kotikin on kuin pyörremyrskyn (kolmen.. okei, neljän sellaisen) jäljiltä. Ei täältä saa nyt kivaa kuvaa edes pienestä yksityiskohdasta. höh.

No tulipas sitten tosi positiivinen aloitus tähän! Yritän piristyä seuraavaan kertaan ja napsin niitä kuviakin oikein. Eipä sillä, tätä tuskin kukaan lukeekaan. Kukas nyt seurailisi kaksi vuotta kuolleena ollutta blogia! Heh.

Hyvät yöt!