Nyt loppu huonot kuvat...

  ...Nyt loppu kuvat kokonaan!
Kamera sanoi sopimuksen irti lopullisesti, ei tarkennakaan enää. Voi kökkö sanon mä! Just kun olis hankittavana parit pyörät junioreille, M:n ajokortti maksettavana ja pesukonekin tikittää kuin aikapommi. Saas nähdä.

Olis ollut kuvattavaakin. M osti mulle ihanan lakupurkin kaverinsa välityksellä antiikkimarkkinoilta ja raaskin vihdoin ostaa Hemtexistä alennettuun hintaan sen ihanan musta-valkoraidallisen maton keittiöön, laitettiin jopa keittiön lamppukin keskelle pöytää. Dyykkasin ihanan vanhan pöydän roskahuoneesta, sain laitettua tauluhyllyn olkkariin ja siivosin tän kämpän kuvaus kuntoon! Mutta kuvitelkaa nuo nyt sitten vaan mielessänne :)

Tosiaan siivouksen tein kamalassa paniikissa ja hädässä maanantaina. Oli tulossa ihan ammattilainen kameran kanssa heilumaan meille, niin oli paineet saada paikat edustuskuntoon!
Minusta ja serkustani tultiin tekemään haastattelua Vauva-lehteen viikkoa myöhemmin kuin alunperin piti, Pikku-I:n vesirokko tosiaan siirsi tuota vähän. No kuinkas ollakaan, haastattelija oli unohtanut mainita, että tällä kertaa valokuvaaja ei pääsekään samaan aikaan, vaan tulee vasta myöhemmin! Olin siis siivonnut kuin hullu, ostanut nättiä kahvipullaa (onneksi en sentään alkanut leipomaankin siinä kiireessä!), tälläytynyt oikein sotamaaleihin ja puhtaisiin vaatteisiin ja sukinut lapset kuntoon. Lopulta istuttiin olohuoneessa haastattelijan kanssa ja lapset kuuntelivat KORNia (!!!) lastenkammarissa. Ei mennyt ihan niin kuin siinä yhdessä ruotsikielisessä tv-ohjemassa. Haastattelu sujui kuitenkin mukavasti ja luotan ammattilaiseen että saa meidän epäselvistä selostuksista jotain järkevää aikaan. Panikoin sitten uudemman kerran kun saadaan valokuvaus sovittua.

Poika E kävi eilen neuvolassa, 104cm ja 17kg. Tasan neljä vuotta ja 2tuntia aikaisemmin syliini oli juuri Kätilöopiston ammeessa uiskennellut tuo samainen pieni ihminen, 4535g ja 55cm. Miten nuo kasvaakin niin nopeaan. Silloin niin avuton ja nyt jo osaa vaikka mitä. On tuo vaan niin Rakas, vaikka myönnän välillä Herra Tahtoikään hermostuvanikin pahemman kerran!
Alkaa syksyinen kouluun lähtö ahdistamaan.. 6vuotta kotiäitiyttä on pitkä aika. Toisaalta alkaa jo riittämäänkin, toisaalta taas niin haikeaa. Jos vielä vähän saisin lisäaikaa, että ehdittäisiin tehdä se kaikki, mikä tämän kuuden vuoden aikana on jäänyt tekemättä! Mutta ei, kai se on joskus ihan rahaakin alettava tienaamaan.. Ikävä kyllä tällä uusien kansalaisien kasvattamisella ei sitä unelmien taloa osteta.

Nyt menen hetkeksi nauttimaan tästä hiljaisuudesta. M on kaverillaan ja lapset nukkuvat. Paljon oli suunnitelmia Eukolla, taitaa jäädä kaikki taas kerran tekemättä kuitenkin.

Jännittää.

Huomenna on jännä päivä!
Tänään piti olla joka nurkka putsattuna, kukkia pöydällä ja kämppä niin hienona. Aina ei kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut. Eteisestä on riisuttu kaikki kalusteet maalauksen takia, mitään ei ole laitettu takaisin ja tilaamani naulakkokaan ei ole tullut. "Maahantuoja ei ole toimittanut vaikka lupasi jo silloin ja silloin", no tää nyt on kuultu ennenkin. Kasa hiekkaisia kuravaatteita laatikossa eteisen lattialla.
Keittiö ja kylppäri sotkussa, imuri kaapissa unilla ja roskia joa paikka täynnä. Makkarin laitto niin kesken kun voi olla, pitää vetää ovi tiukasti kiinni vaan. Ei mattoja. Johdot edelleen tuossa keskellä olohuoneen lattiaa rumasti. Tekemättä jäi kaikki.
Aamulla onneksi ehdin ottaa siivousspurtin!! Ehkä sitten kauniissa keväisessä valossa saan pari kuvaakin napsaistua taas. Kirjoittelen sitten enempi meidän jännästä päivästäkin :)




*LISÄYS.
Turhaanpa jännitän vielä mitään. Siivousurakka ei ehkä ole ihan turha, mutta ei nyt sitten ainakaan niin kiireellinen projekti. Päivän ohjelma muuttui Pikku I:n näppylöiden myötä, nyt siis pilkullinen potilas nro 3 vuorossa. Tämä olisikin sitten viimeinen tätä lajia!
Eli siis jännitysjutut jää sitten myöhemmäksi, viikko tai pari niin jännitellään uudemman kerran!

Piilo

Kovasti TÄTÄ odottelen jo! Kaappeja on tutkittu vähän sillä silmällä ja pieneksi jääneitä vaatteita laitettu sivuun, kohta ehkä uskaltaa varailla pöytää. Ihanaa että juuri toimintansa lopettaneen Pikku Kullanmurun tilalle saadaan uusi lastenvaatekirppis!! Ei tarvii lähtee huudeilta päästäkseen kirppistelemään ipanoille. Kiitos Hanna!

Ihanaa tuunailu-puuhaakin ehdin tänään saada aikaan! Vessaan vaan lukkojen taakse mustan spraymaalin (juujuu, ei toteudu se tuuletettu tila!) ja vanhan jalkalampun kanssa ja ovi lukkoon. Kyllä tykkään!!

Lamppu on löytö kirppikseltä 5€. Jalka on jotain muovin tapaista, nuo hopean väriset osat samoin.. Kyllä niissä vähän vieläsitä "hopeaakin" on jäljellä, vaikka aika hyvin on kuluneet. Varjostin oli vähän rikkinäinen kukkakuvioinen, valo päällä oli ällön näköinen niin vaihdoin tilalle tämän niin ikään kirppikseltä 4€ löytyneen varjostimen. paljon parempi nyt, harmi kun en ihan alkuperäisessä kuosissaan ottanut kuvaa.

                                  Tuommoiselta jalka näytti ennen uutta maalipintaa.

Tästä tää pikkuhiljaa taas lähtee käyntiin. Kevätväsymyksen tilalle on tullut tuunausenergiaa! Torstaina lähdetään lasten toiveesta pyörähtämään Ikeaan. Anoppikin äsken soitti ja pyysi päästä mukaan, otetaan nyt sitten. Juu, mulla on semmoinen Mukava Anoppi. Jotain pientä pitäisi hakea tuolta mun "osta Ikeasta"-listalta. Pari isompaakin juttua olis, mutta nyt mennään ihan vaan IKEAbussilla.. Tosin on sillä bussilla joskus noita isompiakin juttuja tuotu! Anopille pitäisi katsella kuulema vessan kaappia, voisin senkin sitten tuoda kun on auto.
Meillä ei ole autoa, eikä kortteja kummallakaan. Mies tosin aloitti juuri autokoulun. Itse pelkään autoilua niin jumalattomasti, että saa nähdä uskallanko ajaa koskaan. Kaikki autoa vaativat reissut pitää siis mennä joku äidin tai jonkun kaverin kyydillä.

Ai niin, Mähän voitin jotain! Kerrankin onnetar suosi ja voitin Taikahalin arvonnassa lipun Lapsimessuille! Jee!

Maalia.

 Näppypotilaat tuplaantui, Poika E sairastaa nyt myös. Pikku I on edelleen sairastumatta, tai ainakaan en ole mitään oireita huomannut.
Torstaina Mummi ja Mamma tulivat viihdyttämään pesuetta ja minä pääsin shoppailemaan! Kiersin Hennesit Onlyt kaukaa ja suuntasin Clas Ohlssonille ja tarjoustaloon. Tarjoustalossa on hyvä valikoima spraymaaleja, niitä sylillinen. C O:lta löysin vähän teippejä, johtoa, kuumaliimaa ja muuta hyödykettä. Päätin nyt myös vihdoin ostaa sieltä kellon tuunattavaksi.
                            

 Ihan kiva tuli.. vähän isommasta olisin tykännyt, mutta ei hätähousun aikataululla sopivaa ole löytynyt.

Lisäksi korkkasin vihdoin Itäkeskuksen Prisman! Positiivinen yllätys tuo maaliosasto, sieltä raahasin 9L valkoista seinämaalia ja kittiä kotiin. Nyt on eteinen taas valkoinen! Tai valkoinenhan tuo on ollut aina,  mutta nyt on puhdas ja tasainen.

Piti se tuoli hioa.. Tiesinhän minä että se projekti venyy! On unohtunut ihan täysin ja oon keksinyt kaikkea muuta tilalle, tapani mukaan. Jotain pieniä teippailuja ja kontaktimuovitaiteiluja oon nypertänyt, niistä joskus enempikin. Tässä kuitenkin ihanat "uudet" pesuainepurnukkani. Innoitusta tähän löytyi ihanasta Bambulan blogista. Käsitiskiainetta on hyvä hakea tuohon puteliin Ruohonjuuren täyttöpalvelusta! Torstain reissullani hain täytteeksi Ole Hyvän ihanan tuoksuista Appelsiini-Sitruuna tiskiainetta!

Tänään kipaisin aamulla tuohon lähelle monikkoperheiden kirppikselle.. Mukaan tarttui yllättäen kenkiä! Edelleen jäi ne 28 poikien kumisaappaat uupumaan, tuntuvat olevan kiven alla. Tytöt saivat kolmet sandaalit kesää odottamaan. Pikku I:n kaappiin kesävaatetta ja sairastuvan piristykseksi se hauska pattereilla toimiva onkimispeli, missä kalat pyörii ja aukoo suutaan. Se oli, kuten arvelinkin, HITTI!
Äiti sai muovieläimiä pussillisen. Niistäkin joskus enempi kunhan saan jotain taas aikaan. Nyt Mies vihjailee että olen saanut täällä valkoisten seinien lisäksi aikaan kaaoksen. Mutta kun... niin paljon mielummin nyt toteuttaisin projekteja, näpertelisin, suunnittelisin ja söisin suklaata!

Kaipa se on mentävä siivoilemaan. Ruoka on jo uunissa. Kokeilin jotain "uutta", jos saisin nirsoilijatkin innostumaan syömisestä!

*Lisäys.

 

Juu, ainahan sitä  sopii yrittää. Tämä annos oli mielestäni niin Hauska ja kivan värinen. Tuomio oli kuitenkin raaka Mä en tykkää keltuaisesta, enkä valkuaisesta, enkä lihasta. Jos lautasella ei loju Atrian pinaattiläpysköitä voilla taikka mansikkahillolla höystettynä, tuomio on aikalailla sama joku kerta pöytään istuessa! Jos joku ruoka maistuu, niin toki innoissani kokkaan sitä toisenkin kerran. Ei ole kuitenkaan lainkaan sanottua, että se enää toisella otannalla arvon herrasväelle maistuisi... Onneksi sentään Mies ei uskalla narista!

Kuinka ollakkaan, Mummin huomisille synttäreille pyöräyttämäni kaakku olisi maistunut oikein hyvin! Koepalat saivan tuomioksi Tämähän on oikein maukasta! Hyvä että lapsille kelpaa, näistä sitten taas tuo perheenpää ei välitä ja paras mitä olen koskaan saanut irti on No, onhan tää ihan hyvää.... täytekakuksi.

Pilkullista menoa ja kirppistelyä.

 Esikoinen on muuttunut pilkukkaaksi. Meillä on siis nyt vuorossa vesirokko! Tätä tosin on käyty ihan vartavasten hakemassa ystävältä, että on sairastettu ennen kuin minä lähden kouluun.

"Piltti sairastuu, käy pilkukkaaksi kuin kukko.

Kutistuu, kokoon kuukahtaa.

Ei jaksa istuakaan pikku-ukko." 

Minulla oli lapsena Barbo Lingrenin ja Eva Erikssonin kirja Rasavilli Piltti. Se oli ihana, mutta katosi johonkin. Kun odotin esikoista, äitini osti meille uuden.




 Tänään sain vapaahetken aamulla ja kipaisin kirpputorille. Paljon kaikkea kivaa löytyi taas. Ostin vähän sellaistakin mitä en tavallisesti ostaisi, lohdutukseksi sairastupaan.

Tämä ihana klassikko keinuheppa teki seuraa Pikku I:n kummitädiltä saadulle pyörälliselle lajitoverilleen.
Oikea aarre! Hintakaan ei päätä huimannut, 10euroa tästä pulitin.

Nämä kaikki eivät löytyneet tänään, mutta kaikki kuitenkin tämän kevään ostoksia. Kaikille lapsille jotain, yhdettoista kengät ja rahaa on mennyt alle 25euroa. Minä uskon siihen että lapset voivat hyvin käyttää myös kierrätettyjä kenkiä, nämä ovat kaikki kuitenkin hyvä kuntoisia.

Kirppiksen lisäksi kävin Etolassa, kovasti oli erilaista kuin viimeksi vieraillessani! Hakaniemen Etolan omistaja on nainen ja se näkyy myymälässä selvästi. Kaikkea ihanaa olisin voinut viedä kotiin, mutta ostin kuitenkin vain eri värisiä kontaktimuoveja. Kotimatkalla poikkesin myös MLL:n lastenvaatekirppiksellä kurkkaamassa ja tekemässä pari löytöä.

Viikolla valmistui jotain pientä askartelua tuon tuoliprojektin lisäksi. Olin pahalla päällä ja tämmöinen näpertely piristää mieltä aina kummasti. Meillä yleinen kysymys tiskikoneen edessä seistessä on "Onko täällä puhtaat vai likaiset?". Siitä se ajatus sitten lähti. Muistelen jossain blogissa nähneeni vähän vastaavan ostetun version ruotsin kielisenä.

Nyt ei tarvitse kysellä että mitä siellä koneessa onkaan!

*HIPHEI! Lisäänkin kun muistin missä olin tämän nähnyt! Highway Designin kuvissa vilahti täällä.

Nyt potilas suihkuun ja lääkevaahtoa levittelemään niin pääsevät iltapuuhiin.

Sairastelua jälleen.

Ehdittiinhän me tässä jo muutama päivä ollakin terveenä.. Yksi antibioottikuuri saatiin vasta tänään päätökseen. Illalla sitten esikoiseni L väsähti täysin ja nosti kuumeen. Tämä tarkoittaa siis kotipäivää jälleen. Huomenna onneksi tiedossa kirppisreissu rakkaan ystävän seurassa!

Olen ollut pari päivää todella pahalla päällä ja tänään aamulla jo tiesin että on parempi päivä. Sen kunniaksi aloitin projektin joka on odottanut kauan! Meillä on yksi kamala keltaisen koivun värinen lasten tuoli.. Muut ruokapöydän tuolit ovat meillä sijoituksessa ystävältä, valkoisia. Pöydän jalat on maalattu ihanalla valkoisella kookosmaalilla. Nyt aloin siis vihdoin hiomaan tuota lastentuolia, suunnitelmissa maalata se joko kookosmaalilla tai sitten mustalla. Katsotaan, hiomisessa menee tovi ja ehdin vielä miettiä asiaa.

Jo pelkkä hiominen saa tuolin näyttämään huomattavasti miellyttävämmältä!

Tässä näkyy hyvin tuo alkuperäinen väri.

Toivottavasti tästä ei kehkeydy ihan niin pitkäaikaista projektia kuin eräs lipasto jota hioin ja maalasin pari vuotta!

Näinhän siinä taas kävi..

En ole kirjoittanut sitten sanaakaan.
Lapsilla ollut kova sairasteluputki päällä ja käsitöitä ei ole syntynyt yhtään.
Alunperin suunnittelin tekeväni tästä käsityöblogin, mutta tunnen itseni. Parempi päättää rönsyilystä heti alkuun, kuin huomata myöhemmin kirjoittavansa käsityöblogiin vain sisustuksesta tai kirppislöydöistä! Kaiken maailman nypertämisen ja tuunailujen ohella nämä ovat siis kolme suurinta intohimoani. Kausittain kiinnostun sitten yhdestä asiasta ihan hulluna, kohta jo siirryn seuraavaan ja edellinen unohtuu. Kyllästyn nopeasti ja siksipä juuri kotimme sisustuksestakin riittää aina uutta kerrottavaa, niin nopeasti asiat tällä muuttuvat! Aina on joku uusi juttu mihin ihastun, mitä haluan, TARVITSEN! Siksipä myös kierrätys ja kirpputorit ovat lähellä sydäntäni.

Kamera ei toimi. Saan otettua 5 kuvaa kerrallaan ja sitten ilmoittaa muistin olevan täysi! Näillä mennään nyt sen aikaa että saan uuden kameran.
Tähänkään ei vielä irronnut kuvia, vaikka kuvattavaa kyllä riittäisi! Ehkä JOS saan tänään siivoiltua, voisin muutamia kuvia ottaa ja illalla sitten lisäillä. Yritetään.

Nyt viihdyttämään Pikku I:tä. Isommat lapset ovat tänään päiväkodissa ja saamme hetken laatuaikaa. Neiti onkin tuossa vieressä käyttänyt laadukkaasti aikaansa värittämällä itsensä vaaleansiniseksi! Jos tänään ohjelmassa olisikin vaikka vaahtokylpy.

LISÄYS. Nyt vihdoin sain nuo kuvat kameralta tähän koneelle. Kuvien laatu saa minut lähinnä itkemään.. Haluan, TARVITSEN se uuden kameran!!
Mutta jotain kuvia nyt sain otettua, tällä kertaa keittiöstä.

Keittiön ikkunassa IHANA Marimekon Kulkue, kevään kunniaksi. Verhoja on budjettisyistä vasta yksi.

Ihanat Typhoon purnukat kirppikseltä ja lähimmästä CityMarketista väreihin sopivia "sisustuslimuja".

Tämä on tällä hetkellä keittiön verhon ohella lempparini! Vähän noiden verhojen pohjalta tämä mielihalu/tarve syntyikin. Rakas mieheni M tekee työkseen mainoksia ja tilasin naistenpäivälahjaksi oman mainoksen. Tämä on niin ihana. Kiitos vielä! 

Uusi blogi, uudet kujeet!

 Yritetään nyt sitten uudellleen. Joskus aikanaan perustin ihan vain itseäni varten blogin, johon merkitsin muistiin käsitöitäni. Kuopuksen raskauden myötä kuitenkin niin käsitöiden tekeminen, kuin bloggauskin jäi tauolle.

 Nyt on alkanut ompelukone taas laulamaan ja harmittaakin etten ole kuvannut mitään töitäni! Nyt ajattelinkin että viimeisimmät työt pitää tallentaa ja miksipäs en voisi samalla kirjoittaa pikku pätkää siitä että milloin, kenelle ja mikä rätti on kyseessä! Päivitystahti tuskin päätä huimaa, käsitlitä syntyy kausiluonteisesti ja perhe vie suuren palan vuorokauden tunneistani. Alkuun bloggailua hankaloittaa myös kameran puute, mutta enköhän minä jonkunlaisia kuvia saa aikaan :)

 Onpas jännää taas pitkästä aikaa kirjoitella, mutta ehdottomasti kivaa! Tervetuloa vaan lueskelemaan, että mitähän se emäntä saa aikaan.