...Nyt loppu kuvat kokonaan!
Kamera sanoi sopimuksen irti lopullisesti, ei tarkennakaan enää. Voi kökkö sanon mä! Just kun olis hankittavana parit pyörät junioreille, M:n ajokortti maksettavana ja pesukonekin tikittää kuin aikapommi. Saas nähdä.
Olis ollut kuvattavaakin. M osti mulle ihanan lakupurkin kaverinsa välityksellä antiikkimarkkinoilta ja raaskin vihdoin ostaa Hemtexistä alennettuun hintaan sen ihanan musta-valkoraidallisen maton keittiöön, laitettiin jopa keittiön lamppukin keskelle pöytää. Dyykkasin ihanan vanhan pöydän roskahuoneesta, sain laitettua tauluhyllyn olkkariin ja siivosin tän kämpän kuvaus kuntoon! Mutta kuvitelkaa nuo nyt sitten vaan mielessänne :)
Tosiaan siivouksen tein kamalassa paniikissa ja hädässä maanantaina. Oli tulossa ihan ammattilainen kameran kanssa heilumaan meille, niin oli paineet saada paikat edustuskuntoon!
Minusta ja serkustani tultiin tekemään haastattelua Vauva-lehteen viikkoa myöhemmin kuin alunperin piti, Pikku-I:n vesirokko tosiaan siirsi tuota vähän. No kuinkas ollakaan, haastattelija oli unohtanut mainita, että tällä kertaa valokuvaaja ei pääsekään samaan aikaan, vaan tulee vasta myöhemmin! Olin siis siivonnut kuin hullu, ostanut nättiä kahvipullaa (onneksi en sentään alkanut leipomaankin siinä kiireessä!), tälläytynyt oikein sotamaaleihin ja puhtaisiin vaatteisiin ja sukinut lapset kuntoon. Lopulta istuttiin olohuoneessa haastattelijan kanssa ja lapset kuuntelivat KORNia (!!!) lastenkammarissa. Ei mennyt ihan niin kuin siinä yhdessä ruotsikielisessä tv-ohjemassa. Haastattelu sujui kuitenkin mukavasti ja luotan ammattilaiseen että saa meidän epäselvistä selostuksista jotain järkevää aikaan. Panikoin sitten uudemman kerran kun saadaan valokuvaus sovittua.
Poika E kävi eilen neuvolassa, 104cm ja 17kg. Tasan neljä vuotta ja 2tuntia aikaisemmin syliini oli juuri Kätilöopiston ammeessa uiskennellut tuo samainen pieni ihminen, 4535g ja 55cm. Miten nuo kasvaakin niin nopeaan. Silloin niin avuton ja nyt jo osaa vaikka mitä. On tuo vaan niin Rakas, vaikka myönnän välillä Herra Tahtoikään hermostuvanikin pahemman kerran!
Alkaa syksyinen kouluun lähtö ahdistamaan.. 6vuotta kotiäitiyttä on pitkä aika. Toisaalta alkaa jo riittämäänkin, toisaalta taas niin haikeaa. Jos vielä vähän saisin lisäaikaa, että ehdittäisiin tehdä se kaikki, mikä tämän kuuden vuoden aikana on jäänyt tekemättä! Mutta ei, kai se on joskus ihan rahaakin alettava tienaamaan.. Ikävä kyllä tällä uusien kansalaisien kasvattamisella ei sitä unelmien taloa osteta.
Nyt menen hetkeksi nauttimaan tästä hiljaisuudesta. M on kaverillaan ja lapset nukkuvat. Paljon oli suunnitelmia Eukolla, taitaa jäädä kaikki taas kerran tekemättä kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti