Sitä sitten viimeksi kirosin kameran hajoamista.. Kaksi vuotta tuota on uutta kameraa sitten tullut etsittyä! (Rehellisesti sanottuna ei kyllä olla ostettu uutta vieläkään, vaan lainaillaan miehen työpaikalta järkkäriä!) Ihan muutama muukin juttu on tapahtunut ja monet monet kerrat olen miettinyt, että olisipas kiva tästäkin blogiin kirjoittaa. Nyt yritän taas!
Viimeksi juhlittiin pojan neljävuotissynttäreitä, nyt kolmisen viikkoa sitten ukko täytti jo kuusi!! Huh.
Jännittelin Vauva-lehden kuvauksia, ne menivät hyvin. Kuvissa näkyi vain sohva ja verhoja.
Myös tuleva syksy aiheutti päänvaivaa. Päädyinkin sitten lopulta toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani ja lähdin opiskelemaan puusepäksi! Tällä hetkellä on 1/3 tutkinnosta takataskussa, lisää sitten joskus. Ennen kuin ehdin päättää mitä teen jatko-opiskelujeni suhteen, minut kiskaistiinkin koululleni töihin. Tänäpäivänä (tai en tänään, olen ollut kipeän Pikku Iin kanssa kotona) olen puupajaohjaaja ja työn ohessa opiskelen nuoriso -ja vapaa-ajanohjaajaksi. Ensiviikolla pitäisi lähteä neljäksi päiväksi metsään samoamaan, opiskelujen merkeissä!
Että tämmöistä. Vanhimmainen on juuri päättämässä ekaluokkaa, Poika menee eskariin ja mun Vauva on jo 3,5-vuotias! Minä juoksen ensimmäistä kertaa elämässäni joka aamu, vietyäni lapset tarhaan, samaan aikaan töihin ja pääsen iltapäivällä kotiin joka päivä samaan aikaan. Käyn kaupassa, tarhassa, laitan ruokaa, teen kotitöitä, käyn kerran viikossa jumpassa ja menen nukkumaan. Vain toistaakseni saman seuraavana päivänä. Viisi kertaa viikossa. Aluksi tämä oli ihan hauskaa vaihtelua. Ennen vain vuorotöitä tehneenä, kaipasinkin rutiinia. Enpä kaipaa enää! Opintoja olisi jäljellä vielä ensi vuoden loppuun, mutta nyt jo alkaa sosiaaliala pursuta nenästä ja korvista. MIhinkähän sitä tuli lusikkansa työnnettyä? Onneksi nämä on vain näitä päiviä, hauskaahan tuo on.. Puualalta ei vain enää tule työssä haasteita juurikaan ja se harmittaa. Haluaisin taas oppia tekemään jotain uutta käsilläni.
Uusi kotikin meillä on. Edellisestä kopperosta siirryttiin muutama kymmenen metriä, näliöitä saatiin parikymmentä lisää. Koti on ihana ja tätä olisi niin mukava, varsinkin näin keväällä laittaa! Istuttaa parvekekukkia -ja yrttejä. Ommella, verhoilla, laittaa hyvää ruokaa, leipoa, maalata, remontoida ja näpertää, kirjoittaa blogia.. Tehdä kaikkea mitä kotona ollessa. Nyt ei aika eikä jaksaminen riitä juuri mihinkään ja se harmittaa.. En tiedä onko tämä nyt kyllästymistä jo, vai totuttelenko vasta?
Olisi tähänkin nyt mukava laittaa kuvia, kun on se kamerakin. Mutta eipä tällä koneella ole yhtäkään kuvaa ja kotikin on kuin pyörremyrskyn (kolmen.. okei, neljän sellaisen) jäljiltä. Ei täältä saa nyt kivaa kuvaa edes pienestä yksityiskohdasta. höh.
No tulipas sitten tosi positiivinen aloitus tähän! Yritän piristyä seuraavaan kertaan ja napsin niitä kuviakin oikein. Eipä sillä, tätä tuskin kukaan lukeekaan. Kukas nyt seurailisi kaksi vuotta kuolleena ollutta blogia! Heh.
Hyvät yöt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti